27. toukokuuta 2014

Ruisjuureen leivottu saksanpähkinäleipä

Innostuin leivän leipomisesta jo jokin aika sitten. Itse leipomalla saa helposti eri resepteillä erilaisia leipiä kuhunkin tilanteeseen: rapeaa ruisleipää aamulla, pehmeitä sämpylöitä välipalalla... Kaupassa uunituoreet säilöntäaineettomat leivät saattavat maksaa aika lailla ainakin meidän perheen budjettiin nähden, varsinkin jos haluaa niiden sisältävän jotain spesiaaleja ainesosia. Nyt kun olen muutaman kuukauden koettanut leipoa suurimman osan perheemme leivistä itse, huomaan, että tietoa ja taitoa on ehtinyt karttua jo näinkin lyhyessä ajassa aika paljon. Vaikka leipä ei aina onnistuisikaan täydellisesti, minulla on kuitenkin nykyään usein jonkinlainen visio siitä, minkälaista sen leivän kulloinkin PITÄISI olla. Pitkään ajattelin esimerkiksi etten ikinä edes yritä leipoa ruisleipää kotona. Omasta uunistani pullahteli ulos vain toinen toistaan pehmeämpiä leipiä, ja olisihan se epäonnistunut ruisleipälätty suomalaiselle naiselle jo jonkinlainen pyhäinhäväistyskin. Muutamia leipäkirjojakin lueskelinkin toivoen samalla, että sieltä jostain rivien välistä minulle selviäisi täydellisen leivän salaisuus. Toistaiseksi kaikista auttavaisin ja selkein kirja minulle on ollut Martin Johanssonin Juurevaa leipää, ja tästä kirjasta myös tämä alla oleva saksanpähkinäleivän resepti on peräisin. Johanssonin "innoittamana" viskasin epäilyttävältä vaikuttaneen vehnäjuureni jääkaapista mäkeen ja tein ruisjuuren sen tilalle. Nyt koetan pitää ruisjuureni elossa leipoen sillä aktiivisesti ja vasta sitten, hiukkasen kokeneempana, aloittaa vehnäjuurikokeiluni uudelleen. Tämä alla oleva leipä on ehdottomasti paras leipä tähän asti leipomistani, ruisjuurella tai ilman. Nuorellakin ruisjuurella maku on ihanan hapan, mutkaton ja jotenkin luonnollinen. Saksanpähkinät ovat ylellinen lisä, mutta kokeilin leipoa tätä leipää myös kokonaan ilman pähkinöitä. Kokeilu taisi onnistua, sillä mieheni kertoi muutaman suupalan jälkeen leivän olevan täydellistä ja nyt siitä on tullutkin lyhyessä ajassa meidän perheen perusleipä, jota leivon useasti viikossa. Juureen leivottu leipä tarvitsee toki oman aikansa, mutta kyllä se kärsivällisyys sitten palkitaankin oikein kunnolla!


Ruisjuureen leivottu saksanpähkinäleipä (3 kpl)

Ensimmäinen päivä, ilta

100 g (1 dl) ruishapantaikinajuurta
300 g (3 dl) haaleaa vettä
180 g (3 dl) ruisjauhoja

Sekoita taikinajuuri, vesi ja ruisjauhot suuressa kulhossa ja peitä kelmulla. Anna olla lämpimässä paikassa yön yli (esimerkiksi jääkaapin yllä olevassa kaapissa tai lattialämmitteisen vessan lattialla).

Toinen päivä, aamu

Eilisen illan hapantaikina
500 g (5 dl) kylmää vettä
350 g (6 dl) ruissihtijauhoja
550 g (9 dl) erikoisvehnäjauhoja
20 g (1 rkl) suolaa
400 g (8 dl) kokonaisia saksanpähkinänsydämiä

Sekoita kaikki ainekset suolaa ja pähkinöitä lukuunottamatta ja vaivaa 5 minuuttia (käsin tai yleiskoneen hitaimmalla nopeudella). Lisää sitten suola ja pähkinät ja jatka vaivausta vielä 3 minuuttia. Peitä kulho kelmulla ja anna kohota kaksinkertaiseksi, noin 3-5 tuntia. Kumoa taikina jauhotetulle tasolle ja jaa kolmeen osaan. Muotoile palat pallomaisiksi ja pane ne saumapuoli alaspäin leivinpaperille. Ripottele pinnalle hieman jauhoja, peitä leivinliinalla ja kohota 1-1½ tuntia. Pane pelti uunin keskiosaan ja kuumenna uuni 275 asteeseen. Tee leipiin muutama viilto terävällä veitsellä ja liu'uta ne (esimerkiksi leikkuulautaa apuna käyttäen) uuniin kuuman pellin päälle. Heitä myös muutama jääpala uunin pohjalle (tai erilliselle pellille uunin alatasoon) rapean kuoren aikaansaamiseksi. Jos jääpaloja ei ole tarjolla voit myös laittaa 1 dl teräsmitan puolilleen vettä ja uunin pohjalle. Laske uunin lämpö heti leipien sinne laittamisen jälkeen 250 asteeseen ja paista 15 minuuttia näin. Laske lämpö sitten 200 asteeseen ja tuuleta uunia avaamalla ja sulkemalla luukkua useaan otteeseen, jotta vesihöyry pääsee uunista ulos. Ota leivät uunista kun olet paistanut niitä vielä 30-35 minuuttia välillä tuuletellen. Jäähdytä leivät ritilän päällä ja säilytä ensimmäinen päivä huoneenlämmössä (ei leivinliinan tai muovipussin sisässä sillä silloin kuori pehmenee!).

2 kommenttia :

  1. Hei kotoilijaleipuri! Löysin tämän sivusi ihan vahingossa, olen iloinen siitä. Itselläni nousee muffinssivuoissa tusinan verran seesaminsiemensämpylöitä, kun huomasin, ettei aamuksi ole leipää, Pakkasessa on ns. hätävaraa. Tuore leipä, paras leipä. Aion kokeilla Saksanpähkinäleipääsi. Kysymys: Kuvasta päätellen, oletko leiponut sitä ns. peltileipänä? Minäkin leivon ruisleipää juuresta, olen leiponut samasta taikinasta peltileipää ja hyvin on onnistunut sähköuunissa. Leiväntuoksuista Joulun odotuksen aikaa Keski-Pohjanmaalta Kannuksesta mummi 68 v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon kommentistasi mummi Kannuksesta! Kiva että olet löytänyt blogini! Tämä ruisleipä muotoillaan oikeastaan pyöreän muotoiseksi, mutta näitä ensimmäisiä kertoja kun tätä reseptiä leivoin niin muotoileminen ei vielä ollut oikein hanskassa ja siksi leipä on aika matala ;) Olen huomannut myös että jos taikinaan lisää liian vähän jauhoja, se jää niin löysksi että toisella nostatuskerralla leipä leviää sivuille vähän liikaa eikä niinkään kasva korkeutta. Olisi todella mielenkiintoista kuulla miten tämän leivän leipominen onnistui Sinulta! Oikein mukavaa ja rauhallista Joulua!

      Poista