14. huhtikuuta 2016

Leipurointia


Vaikka blogini on ollut viime aikoina vähän katkolla, on vuosi 2016 ollut hyvin - uskokaa tai älkää - leipomisen täyteistä aikaa! Konditoria-kurssimme jälkeen pääsimme jälleen leipomaan leipää ja sattumuksien kautta sain ensimmäisen työni leipomossa. Työn ja opiskelun yhdistäminen saa päivät kulumaan varsin nopsasti ja blogipostailu on jäänyt harmittavan vähälle!

Leipäkurssimme alussa kaikille jaettiin reseptivihkonen, joka sisälsi ohjeet esimerkiksi erilaisiin raskileipiin sekä ciabattaan, focacciaan, ruisleipään ja ihan perussämpylöihinkin. Yllä olevat hiivattomat kahdella eri hapanjuurella kohotetut vehnäleivät olivat kurssin päätös minun ja kahden muun ryhmäläiseni osalta. Kurssin aikana opimme kantapään kautta mm. sen, ettei edes tarkkoihin resepteihin kannata aivan sokeasti uskoa. Usein esimerkiksi jauhojen ja suolan määrä on resepteissä aika korkea ja katsomalla, maistamalla ja tunnustelemalla pääsee jyvälle oikeanlaisesta taikinasta. Leivän paistopinnan suhteen olen aika tinkimätön ja tykkään leipien olevan tummanpuhuvia ja rapeakuorisia - leipätyypistä riippuen tietenkin! Usein leivillä on myös tapana pehmentyä uunista pois ottamisen jälkeen, mutta jos vain aikaa on niin ne kannattaa toki vain työntää takaisin uuniin paistumaan kunnolla loppuun. Opettajalta saatu niksi on että kypsät leivät kannattaa jättää uuniin paistumaan vielä kymmeneksi minuutiksi! Kuumat leivät kannattaa lisäksi jäähdyttää kokonaan ennen pakkaamista, jotteivät ne kostu ja pehmene pussissaan. Koulussamme on kyllä myös eräs opettaja joka jättää leipänsä mieluiten huoneenlämpöön ja jättää ne kokonaan pakkaamatta, silloinhan leivän rapea pinta säilyy kaikista parhaiten... Kukin hoitaa hommansa justiinsa omalla tavallaan, sen on kyllä leipurimaailmassa huomannut. Pitää vain löytää se itselleen ominaisin tapa toimia...

Tässä vielä kuva kakkukurssimme loppuhuipennuksesta! Leivoimme hiivataikinasta sokerimunkkeja ja kahta erilaista kinuskimunkkia. Samaan syssyyn halusin päästä testaamaan tuulihattumassan friteerausta, joten paistoimme myös crullereita (French cruller). Tuulihattumassasta pursotettiin tähtityllalla leivinpaperille rinkuloita, jotka sitten pakastettiin. Pakastetut rinkulat friteerattiin kullanruskeiksi ja jäähtyneet crullerit kuorrutettiin tomusokerikuorrutteella.


Sitten vielä kuvaa kotikeittiön kokeiluista! Vegaaniset suukkoleivokset ovat askeleen lähempänä toteutumistaan... 

2 kommenttia :

  1. Tuo ylimmän kuvan leipä on vaan uskomattoman kaunis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Välillä se tuntuu olevan aika sattumanvaraista miltä se leipä lopulta näyttää, mutta tällä kertaa kyllä onnisti! :)

      Poista